Jenny Wihurin matkapäiväkirja 12, 31.5.-2.6.

31.5. lähtö Bremerhavenista ja siirtyminen Cuxhaveniin

Sunnuntaiaamun herätys oli hieman tavallista verkkaisempi. Homma meni kuitenkin vanhan kaavan mukaan. Kahvit tulille, nopea hampaiden pesu ja paatti kuntoon iltapäivän open-shippiä varten.

Aamutoimien jälkeen miehistöllä oli vähän omaa aikaa. Itse hoidin peseytymispuolen kuntoon ja kävin vierailulla yhdessä DgzRS:n aluksessa. Sitten hieman fiilistelyä, kävellen päämäärättömästi ympäri juhla-aluetta.

Takas hommiin, open-ship päälle PR Jenny Wihurilla. Porukkaa kävi ihan kivasi tutustumassa meidän alukseen, vaikka oltiin auki vain noin puolitoista tuntia.

Sitten lappu luukulle ja lähtövalmistelut käyntiin.

Noin 15min myöhemmin, köydet irti. Yleisöä oli kerääntynyt aika mukavasti katsomaan meidän lähtöä. Laitettiin Maamme-laulu soimaan hailerista ja kolmekuuskymppinen satama-altaassa reippaalla kaasulla, tyfonien soidessa. Slussista ulos Weser-joelle ja kilometrejä pitkän konttilaiturin ohi kohti Pohjanmerta ja Cuxhavenia.

Kuu-ukon duunaama reipas myötävirta saatteli meitä pitkälle kohti päämäärää. Hah, oiskohan tää niinku suunniteltu juttu. Cuxhavenissa paikallisen DGzRS:n porukka oli ottamassa meitä vastaan omalla asemallaan.

Pikainen briifi illan ja huomisen kuviosta. Vielä pieni iltakävely jo nukkumassa olevalle kylälle.

Nyt ois sit aika mennä nukkuu.

Olipa taas upee päivä, huomenna ajellaan Kielin kanava.

Antti

2.6.

Laboe’ssa aamu alkoi pikaherätyksellä. Aamuvirkku Olli oli ohjaamossa ollessaan kuullut hätäliikennettä VHF-radiossa. Jenny laitettiin nopeasti merikuntoon ja hetkessä olimme jo matkalla kohteeseen. 15 Nm päässä, Kielin pohjoispuolella olevasta Eckernförden lahdelta oli löytynyt purjeet ylhäällä ollut purjejolla ilman matkustajia. Jenny Wihuri liittyi etsijöiden joukkoon haravoimaan lahtea. Aluksi radioliikennettä käytiin saksaksi ja englanniksi, mutta pian etsintää johtaneelta, Laboen meripelastusaseman pelastusristeilijä Berlin’iltä, tuli kysymys onko Jennyllä ketään saksankielentaitoista. Hoidin sitten kaiken Jennyn VHF-radioliikenteen saksaksi. Tämä helpotti huomattavasti tehtävän radioviestintää, kun kaikkea ei enää tarvinnut toistaa myös englanniksi. Etsintää tehtiin lahdella kymmenen aluksen voimin, Laboen meripelastusaseman pelastusristeilijä Berlin’in johtaessa tehtävää. Kahden tunnin haravoinnin jälkeen, paikallinen ”kripo” ilmoitti, että alus oli varastettu ja anastaja todennäköisesti oli jättänyt aluksen ajelehtimaan itsekseen lahdelle.. Miten ”kripo” oli tähän johtopäätökseen tullut, ei kuitenkaan selvinnyt kenellekään. Etsinnät päätettiin lopettaa.. Jenny Wihuri suoriutui meripelastustehtävästä loistavasti.

Palasimme Laboen asemalle, josta matka jatkui veden tankkauksen jälkeen kohti Lyypekin lähellä sijaitsevaa Grömnitz’in meripelastusasemaa. Saimme Laboen Berlin alukselta briiffauksen reitille, josta ei kuulemma kannata paljoa oikoa sodanaikaisten lukemattomien miinojen takia. Yllättäen myös tähän mennessä pahin aallokko osui myös tämän legin alkutaipaleelle, mikä vain hieman rauhoittui Lyypekkiä ja Grömnitz’iä lähestyttäessä. Ohitimme vierestä myös rajoitusalueen, mikä oli tarkoitettu sukellusveneiden harjoittelualueeksi.

Grömnitzissä, meripelastusristeilijä Hans Hackmackilla nautittujen virallisten kakkukahvien jälkeen, pääsi Jennyn miehistöllä ilo ja riemu irti. Aseman päällikkö Guido oli järjestänyt paikalle ”pieniä” 9,5m-luokan  meripelastusaluksia, joita pääsimme koeajamaan Gröminz’in edustalla kohtalaisessa aallokossa.  Osa miehistöstä ajoi Hackmack’in apuvene Emmillä taitosukelluslentoliikkeitä muistuttavia manööverejä. Vene katosi välillä kokonaan näkyvistä ja saattoi ilmaantua ylös vedestä kylki tai perä edellä.. Olisiko Mikko ollut ruorissa ?  Itse pääsin tyypittämään ja pyörittelemään Jaakon ja Antin kanssa pientä 9,5m-luokan pelastusalusta. ( http://www.seenotretter.de/wer-wir-sind/flotte/flottenuebersicht/95-101-meter-seenotrettungsboot/#c649 ). Rannassa sitten meitä odotti aseman järjestämä barbeque ruokajuomineen.. Itse lähdin käymään kaupassa paikallisen meripelastaja Knut’in kuljettamana. Hän tuli kauppaan mukaan, työnsi kärryjä, haki tavaroita ja soitti jopa vaimolleen kysyäkseen neuvoa oikean hapankerman valinnassa..

Päivä on ollut täysi. Istun onnellisena yöllä ohjaamossa täysikuun pilkistäessä pilvien välistä. Tuuli ulvoo ympärillä olevien purjeveneiden vanteissa ja Jennyn ikkunoissa. Lokkien kirkuna kuuluu tuulen tyyntyessä. Huomenna alkaa pitkä kotimatka mukavissa myötätuulissa. Haikeus ja kiitollisuus viime päivistä ovat pinnalla.

Gute Nacht Jenny, schalf gut, träume schön. Wünsche dir gute Heimreise...

Aki